Team 107 on nopeampi kuin koskaan ennen! Valitettavasti kilpailijatkin ovat jotakuinkin yhtä nopeita. Mutta siis, yhtä nopeita eivätkä 2 sekuntia nopeampia kuten viime kaudella. Auto purettiin atomeiksi viime kauden jälkeen ja kaikki osat käytiin läpi mitä löydettiin. Saatiin palapeli vielä kasaankin, ihme ja kumma. Kaluston graafinen ilme jäi tohinassa päivittämättä, mutta ehkä senkin aika tulee vielä, kun sponsoreita puskee suorastaan ovista ja ikkunoista. Harmi että tallimme on ikkunaton ja ovien virkaa toimittavat luukut.

Kisakausi avattiin 10.5.2014 Toijalassa Tunninkisan ja Pirkanmaan Fosarin tunnelmissa Andyn, Petrin ja Teemun toimesta. Yöllä oli satanut ja ennuste epävakainen, mutta lisää ei vettä satanut ja rata kuivui päivän edetessä. Aurinkokin pilkahteli tunnelmaa tuomaan.  Harjoituksissa ei ehditty ajamaan kuin muutama kierros, vaikka melkein ajoissa oltiin pelipaikalla. Se asia mikä jätettiin kilpailuun tehtäväksi, osoittautuikin ongelmalliseksi. Työkalut eivät tahtoneetkaan sopia uusien vanteiden kanssa ja sopivien mutterien vaihtamiseen tuhrattiin aikaa. Onneksi Teemu oli vetänyt ässän hihastaan ja kuskannut  mukanaan uusia, vielä paketissa olevia työkaluja, jotka sattuivat sopimaan.

Tunninkisan aika-ajot menivät vielä lipsutellessa, mutta kisan kuluessa alkoivat normaalitkin ajolinjat toimimaan. Sekä aika-ajo että kilpailu menivät pääasiassa keskijoukoissa pyöriessä, mutta päästiin komeasti ja ongelmitta maaliin. Toisin kävi viime vuonna, jolloin etunapa petti ja rengas pyöri syvälle metsään kuskin ja auton jäädessä turva-alueelle. Paremmin siis avattiin kuin viime kaudella, jolloin oltiin loppupisteissä kolmansia. Tänä vuonna tiimien määrä taitaa vain ainakin tuplaantua viime kauteen, joten tutummilla radoilla täytyy vielä petrata. Lopputuloksissa taidettiin olla yhdeksäs noin parinkymmenen auton joukosta, ellei muille tullut hylkäyksiä.

Tunninkisan jälkeen aloitettiin Fossiilisarjakin. Tässä sarjassa ollaan aikataulusyistä lähinnä vieraileva tähti, mutta kivahan näitäkin on ajella aina kun mahdollista, koska kilpailu on kovaa. Pääasiassa keskijoukoissa pyörittiin, mutta viimekaudesta poiketen nyt myös kalusto antoi mahdollisuuden kilpailla. Paras tulos oli fosarilähdön kuudes, kun englantilainen lähtöjärjestys antoi suunnilleen saman starttiruudun. Tämä suorite vielä viisi kiloa ylipainoisena, eli eiköhän siellä olisi viellä ollut kymmenys-pari vauhtia varastossa. Kunnian tästä sijoituksesta saa Teemu, mutta myös Petri sai Sataseiskan penkin tukiraudan irtoamisesta huolimatta noin sijalla 10 maaliin omassa lähdössään. Uskoa vauhtiin löytyy siis myös tulevaisuuden kisoihin.

Ainoa keskeytykseen johtanut tekninen murhe sattui neljännessä lähdössä, kun Raketin raaka voima oli repinyt takarattaan kevyesti aallonharjoille ja ketjut putosivat jo lämmittelykierroksella. Seuraava lähtö oli pari minuuttia kaluston naaraamisen jälkeen, joten vedettiin vaan vanhalle rattaalle vitjat piukealle ja toivottiin, että kestää. Ja kestihän se, vaikka pari kertaa taisi hypätä päätellen kuskin kommenteista ja takarattaan kunnosta erän jälkeen. Tauolla vaihdettiin sitten uutta ratasta kiinni. Ketjulinjausta lienee saatu korjattua uudella rataskeskiöllä viime kauteen nähden, koska sirkkelinterämäisyyttä ei ollut havaittavissa. Muuta pikkufibaa riitti läpi päivän, mutta nää vuokrakalustoa kolunneet äijät ohittaa moiset ongelmat ranteella! Sen verran vähämurheinen päivä meidän normaaliin kommellukseen nähden, että vaikka kisapäivän rutiinit olivat aika pahasti ruosteessa ja varikkopaikka kuin pommin jäljeltä, niin ehti ottamaan lunkistikin.

Hyvät kapinat oli: yli neljäkymmentä autoa mukana ja joka lähdössä yli kaksikymmenta autoa viivalla. Ei tarvinnut yksin ajella, eikä pahempia haavereita tällä kertaa sattunut kenellekään.
Videopläjäyksestä vastaa tällä kertaa tiimin oman materiaalin lisäksi T-Force Racing (#61), mutta pääosassa Sataseiska, jonka kuskin pää pyörii kun manaajassa ikään. Toiskohan peilit liikaa ilmanvastusta?

Ja lisäyksenä vielä jälkikäteen artikkeliin heiluvaa kypäräkamerakuvaa Fossiilisarjan toisesta lähdöstä, jossa mukana olivat ryhmät B ja C ja Sataseiskan ratissa siis Petri.

Aikaa on kulunut, kun viimeksi uutisoitiin mitään tiimin tapahtumista. Ja onhan tässä välissä tapahtunutkin. Pahoittelut hiljaiselosta, nyt aloitetaan viime kauden perkaaminen.

Pirkanmaan fossiilikisa #5 – Lavinto – 5.8.2013
Kilpailuun pääsi osallistumaan vain Teemu ja Jarkko. Auton kanssa oli ongelmia, joiden takia ajovuorot jaettiin siten, että Jarkko ajoi kaksi ensimmäistä ja Teemu viimeisen startin. Ensimmäinen startti meni päin sitä kuuluisaa, vaan ei toista autoa. Auto ei toiminut kunnolla ja Jarkko keskeytti kisan. Syyksi osoittautui löystymään päässyt akseli. Toisessa startissa Jarkko ajoi aiempiin suorituksiin verrattuna hyvin ja ohitti alussa useampia. Vähemmän sanoja enemmän kuvaa, tästä löytyy videoraportti:

Viimeisen startin ajoi Teemu, sijoitus ja suoritus samaa hyvää keskitasoa kuin kakkostartissa. Eli sijoitus vähän kymmenen huonommalla puolella.

KKWCS Round 6 – Lavinto – 10.8.2013
Kovat odotukset. Kohtalainen suoritustaso. Teemu aika-ajon sateessa miljoonaa ykkösmutkasta pihalle -> hänniltä ei ehtinyt noususijoille D-finaalissa. Jarkko ja Petri kärsivät sekä huonosta auto- että kelituurista. Tiimin suoritustasosta vastasi Andy, jolla oli kohtalaisen autotuurin lisäksi myös hyvä päivä radalla. Sijoitus kärkijoukoissa ja vähän rohkeammalla/röyhkeämmällä ajolla podiumillekin olisi ollut mahdollisuus. Nostamme kuitenkin hattua rehdille ajolle ja kilkkailun välttämisille. Ainakin yritämme.

Tunninkisa #3 – Lavinto – 15.8.2013
Kolmossija tasaisella puurtamisella. Jarkko aloitti ihan ok, mutta toinen kuljettaja kilkkasi ja spinnauksen takia sijoitus putosi hännille. Pari ohitusta ja Andyn tasaisen hyvä suoritus nosti tiimin vitossijalle. Viimeisen stintin alkaessa alkoi sataa vettä ja Petrin sadekelin vauhti viimeisellä stintillä nostikin tiimin kolmanneksi. Kaikki muut olivat selvästi hitaampia heti kun tuli muutama pisara radalle. Edes sadekelin specialisti Mikko Peltonen ei pysynyt tässä vauhdissa mukana. Senna-kypärä sai siis oikeutta itselleen. Kolmossija vankisti sijoitusta top3:ssa kokonaiskisan osalta.

“Ensimmäistä kertaa koko kaudella tuntui hyvältä. Ensimmäistä kertaa oli todella vauhtia muihin kilpailijoihin verrattuna. Taidankin toivoa sadetta jatkossa kaikkiin kisoihin.” -Petri

KKWCS Round 7 – Forssa – 16.8.2013
Forssan kisaan tiimiläisistä osallistui vain Teemu, joka ei saanut ajovuoroa tunninkisaan. Teemoja: Autotuuri. Varikolla nillittäminen.

KKWCS Round 8 – Hyvinkää – 31.8.2013
Kilpailuun osallistuu vain Jarkko. Aika-ajojen kolmossija Teemun ja Petrin kannustaessa salaa, mutta näkyvästi penkereellä! Kisassa tuli valitettavasti se perinteeksi muodostunut Kummeli-autotuuri ja pahnan pohjimmainen ruoska alle. Loppusijoitus siis seitsemäs. Jarkko oli jo keskeyttämässä finaalin hänniltä vikuroivalla autolla, mutta kun samaan aikaan keskeyttää eräs kuljettaja, jonka kanssa ollut aiemmin vähän sanaharkkaa, niin hyppää “Jacques” ihan vaan vittuillakseen takaisin autoon ja ajaa puuttuvat kierrokset. Kannustaneen kaksikon illanvietto sumeaa. “Liivijengiläisen” kanssa pelattiin piljardia.

Tunninkisa #4 – Lavinto – 14.9.2013
Kulkumurheita, auto liukas. Renkaan tyhjeneminen Teemun ensimmäisellä stintillä. Jarkko paini kulkupuolen ja käytöksen takia toisella. Teemu keskeyttää viimeisellä stintillä vetorattaan hajoamiseen. Loppusija viides, kun muitakin autoja hajoaa jo aiemmin. Tässä vaiheessa ei keskeytyskään enää jaksanut enää vituttaa. Räsäsen Jonen kanssa tehtiin kauppoja ja odotukset ensi kauden paremmasta vauhdista nousivat.

KKWCS Round 9 – Hanko – 28.9.2013
Hangosta tiimillä on jo nyt paljon hyviä muistoja, joten paikalle mentiin iloisin mielin ja hyvin odotuksin. Aika-ajoissa lähes koko tiimille osuikin kohtalainen autotuuri. Andy, Jarkko ja Petri hoitivat itsensä suoraan A-finaaliin. Teemulla huonompi auto ja kohtalona B-finaalin kakkosruutu. Suvereenilla ajosuorituksellaan Teemu kuitenkin hoiti homman ja voitti näytöstyyliin aivan ylivoimaisesti B-finaaliin. Näin ollen saimme koko tiimin A-finaaliin ensimmäistä kertaa miesmuistiin.
A-finaali olikin omanlainen spektaakkeli. Jarkko otti kovan startin hyvin kiihtyvällä autollaan ja nousi Andyn edelle viidenneksi. Mutkissa auto ei kuitenkaan toiminut kuljettajan haluamalla tavalla ja kärki pääsi karkaamaan. Lopulta sijoitukset asettuivat siten, että Team 107 kuljettajat ajoivat sijoilla 6-9 keskinäisessä junamuodostelmassa kilpaa sijoituksia päittäin vaihdellen. Tämä oli kauden kenties hauskin kilpailu, joka kuitenkin päättyi Petrin älyttömään paikkausyritykseen. Yritti kamikazekikalla Teemun ohi, spinnasi ja blokkasi Jarkon. Teemulta siis hyvä suoritus ja oli tiimin paras. Andy, Petri ja Jarkko sitten seuraavina. Alla Petrin kypäräkamerakuvaa koitoksesta:

Loppukauden hulinoista seuraavassa postauksessa, ja sitten onkin aika kääntää katseet tähän kauteen.

Huhut kertovat, että “Lassekin” on jo nähty Lavinnon metsissä.

Tiimin neljäskin virallinen kuski sai vihdoin tulikasteensa “sataseiskan” ratissa, kun tiimi otti osaa järjestyksessään ensimmäiseen Lavinto-karting -kilpailuun.

Kuvat (c) Marko Virtanen

Seuraavassa Jarkon fiiliksiä tapahtumasta:

Muutama viikko sitten Teemu kyseli halukkuuttani osallistua yksilökisaan Lavinnossa. Olin tuolloin Itävallassa valmistautumassa elämäni kolmanteen Ironman-kilpailuun (226km triathlon) ja ilmoitin päättäväni asiasta triathlon kilpailuni jälkeen. Heti tämän suorituksen tehtyäni päätös olikin varsin helppo: Mukana ollaan tottakai. Koko alkukevät oli mennyt tämän ns. ykköslajini treeneihin ja karting oli jäänyt pahasti taka-alalle. Omalla autollammekaan en ollut ehtinyt ajamaan kierrostakaan ennen tätä tapahtumaa, joten kieltämättä tämä oli minulle aika hyvä tilaisuus saada samalla vähän ajo- ja kisakokemusta. Onhan muutenkin hyvä saada vähän vaihtelua ettei elämä ole ihan pelkkää polkemista.

Aiemminhan olen ollut mukana Ice-kartissa, dark-kartissa sekä viimeisimmässä Hanko-GP:ssä. Tämän lisäksi tietysti olen osallistunut aktiivisesti KKWCS-sarjan vuokrakarting-kisoihin, mutta niissä käytettävät autot eivät kyllä ole oikein millään tavoin verrattavissa omaan autoomme. Pito ja kulku on ihan eri luokkaa.

Menin Teemun kyydillä jo heti perjantaina hakemaan ensituntumaa Lavinnon rataan ja autoon. Ensimmäinen fiilis oli tietysti aivan huikea, kun en ollut koskaan ajanut näin hyvällä autolla normaalissa rataolosuhteissa. Tullessani varikolle sain kuitenkin heti aikamoista palautetta tiimikavereiltani. Ajolinjoissani oli parantamisen varaa lähes joka mutkaan ja jarrutin liian aikaisin. Takaisin radalle ja tiputin ajasta sekunnin pois. Autossa ei ollut vielä lisäpainoja, joten ajoin alipainoisena, mutta ajat olivat 34.75 luokkaa. Pystyin myös ajamaan useita tasaisia 34.8* kierroksia, mikä oli tietysti positiivinen asia. Muut tiimiläiset kävivät myös ajamassa ja katsoin vähän ajolinjavinkkejä myös Petriltä ja Andylta. Tai siis rehellisesti sanottuna Andyn ajoa en juurikaan katsellut..

Radalla oli myös paljon muita treenaamassa. Osan olin jo tavannut aiemmissa karting-tapahtumissa ja osa oli uusia tuttavuuksia. Yksi tämän(kin) harrastuksen positiivinen asia onkin sosiaalisuus ja se että tällaiset rookiet saavat kokeneemmilta aina jeesiä ja ilmapiiri on muutenkin niinkuin kaikki olisivat samaa perhettä. Siis vaikka Triathlon onkin täysin eri laji, niin tässä suhteessa nämä eivät poikkea toisistaan millään tavalla.

Lauantaina starttasin vanhempieni luota Hyvinkäällä Cervelolla ja lähdin kohti Lavinnon rataa. Tarkoitukseni oli liikkua radan väliä fillarilla ja sunnuntaina pyöräillä kotiin Helsinkiin heti kisojen jälkeen. Olin kai jotenkin ajatellut, että tässä nyt lauantaina ajetaan vähän testiä ja sunnuntaina aika-ajot ja muutama kisalähtö ja siinä se. Toki muut olivat sanoneet jo monta kertaa että tämä on muutakin kuin ajamista ja itseasiassa ajaminen on vain pieni osa koko hommaa, mutta enhän minä sitä ollut oikein sisäistänyt tai ymmärtänyt.

Matkalla Lavintoon ohitin toisen pyöräilijän alkumatkasta ja sain hänestä myös matkaseuraa, kun oli samalla reitillä menossa. Keskinopeus oli 32km/h vaikka jalat olivatkin etenkin ylämäissä aika tukossa. 23km Matkaan meni siis noin 40min ja olin paikalla mekaanikko Teemun kanssa sovittuna aikana eli klo 10:30. Hänen piti myös tulla pyörällä, mutta nukkui pommiin ja tuli autolla. Jälkikäteen ajateltuna voisi vain todeta: hyvä näin!

Saavuttuani radalle, oli alueella käynnissä täysi kuhina. Tiimejä oli saapunut paikalle jo pilvin pimein ja tunnelma oli melkein kuin jossain F1-varikolla. Menin autotallille ja avasin lukon. En kuitenkaan uskaltanut alkaa siirtämään autoa tallista yksin, vaikka olisin siihen toki apuvoimiakin saanut. Katsoin kellosta, että Teemu tulee pian, joten maltoin odotella hetken ja seurasin samalla radalla jo alkaneita ensimmäisiä harjoituksia kunnes Teemu tuli paikalle.

Päivän ohjelma olisi siis seuraavanlainen: Oman sarjamme Raket 120 harjoitusajot olisivat aina tunnin välein alkaen varttia vaille ja kestäen varttitunnin. Harjoitussessioita olisi 7 ja klo 17-21 välisenä aikana olisi vielä mahdollista harjoitella vapaasti muiden luokkien autojen kanssa. Päämekaanikko Teemu oli miettinyt, että olisi hyvä vaihtaa eturenkaiden puolia epätasapainoisen rengaskuluman takia. Niinpä sain tehtäväksi ottaa toisen eturenkaan vanteilta ja laittaa toisesta sarjasta vähemmän kuluneen vaihtorenkaan tilalle. Samalla kun aloin miettimään miten tämän saisin tehtyä, kurvaili rengasexperttimme Andy paikalle auttamaan tässä mekaanikon kuljettajalle antamassa tehtävässä.

Ei ehkä niin jouhevasti, mutta saimme kuitenkin vaihdettua renkaan. Siis yhden renkaan kaksi äijää.. Tai ei oikeastaan kaksi äijää riittänyt vaan kun emme useita minuutteja kestäneen nahistelun jälkeen saaneet toista kumia vanteille jouduin pyytämään Timolta apua tähän operaatioa. Hän tuli ja laittoi kumin vanteelle noin 5 sekunnissa. Hyvä juttu! Tehtävä suoritettu.
Samaan aikaan Teemu oli hääräillyt jotain auton kimpussa, en enää muista mitä.. Renkaan kiinnitettyämme autoon otimme neljä vaakaa ja yritimme mitata mihin päin runkoa lisäpainot kannattaisi sijoittaa. Auto+kuljettaja yhdistelmän paino sai olla 160kg ja se oli nyt 15kg alipainoinen, koska olen vähän kevyempi kuin tiimin muut jäsenet. Vaakakikkailusta ei kuitenkaan ollut oikein hyötyä ja saimmekin vinkiksi sijoittaa painot tunteella johonkin.

Aloimme kiinnittämään painoja ja päätimme kiinnittää kaikki penkkiin, koska ne oli helpompi kiinnittää siihen. Totesin myös, että onhan kuljettajan lähellä ihan luontainenkin paikka painoille. Ei ehkä saa etua, mutta ei toisaalta haittaakaan verrattuna läs.. isokokoisempiin kuljettajiin.
Painot kiinnitettyämme huomasimme, että ehtisinkin vielä ajaa seuraavassa 12:45 harjoitussetissä. Kävin ajamassa ja kaikki toimi hyvin. Kierrosaika jäi perjantain harjoitusajoista yli sekunnin, mutta kuulemma se tulisi tasoittumaan kunhan totuttelisin vähän erilailla käyttäytyvään autoon. Harjoitusten lopussa minut huidottiin pois radalta ja ulostulokierroksella yllättäen kaasu ei enää reagoinnutkaan ja sanoin varikolle tullessani, että “veto on poissa”. Selvisi onneksi ettei kyse ollut mistään viasta. Ainoastaan kaasupolkimen stopperi oli löystynyt ja poljinta ei saanut painettua pohjaan.

Tämän jälkeen ajoimme jokaisen 15min harkkasetin. Väliajoilla teimme autoon huoltoja/säätöjä. Tai siis Teemu (ja Andy) teki ja minä avustin parhaani mukaan. Myönnän tosin samalla kun Teemu hääräsi auton kimpussa, taisin minä hääräillä enemmänkin erään rata-alueella pyörineen aloittelevan naiskuljettajan seurassa. Otin siis välillä enemmän ihan oikean kuljettajan roolia keskittyen oleelliseen ja jätin mekaanikot ahertamaan keskenään. Toiseksi viimeisen setin yhteydessä Teemu ja Andy kävivät myös ajamassa autoa ja minä ajoin setin lopuksi vielä muutaman kierroksen. Viimeisellä 45min tauolla päätimme kiinnittää Contour-kamerakotelon autoon kiinni. Mietimme eri vaihtoehtoja ja päädyimme sivuponttoonin sisäpuoleen, josta voisi saada hyvää kuvaa.

Koko päivänä en kuitenkaan ollut syönyt mitään ja se vähäinenkin autonnostelu ja pieni hääräily Teemun ohjeiden mukaisesti oli syönyt miestä ja aloin olla todella väsynyt. Joskus viiden jälkeen kävin jälleen ajamassa ja sen piti olla viimeisiä ajokertoja. Setin lopussa havaitsin kuitenkin ettei kamera ollut päällä ja aloin hiplailemaan sitä ajaessani. Samalla auto lipsahti vähän nurmikolle ja sinne meni. Ketjut olivat katkenneet siinä samalla eikä auto siis liikkunut mihinkään. Olin aivan väsynyt ja silmät seisoivat päässä. Hommat olisi pitänyt jättää tähän, mutta tästähän ne hommat vasta alkoivat.

Teemu tarkasti auton eikä onneksi muuta vikaa löytynyt. Hän vaihtoi uuden ketjun ja avustin taas parhaani mukaan. Ketjunvaihdon jälkeen oli tarkoitukseni vain kokeilla toimiiko auto kunnolla. Se toimi aluksi, mutta kun olin tulossa varikolle, tuli siihen jotain vikaa. Veto alakierroksilla hyytyi ihan täysin ja se tuntui tosi oudolta. Ensiksi luulimme vian olevan siinä että bensaletkuun olisi päässyt ilmaa. Teemu vaihtoi bensansuotimen ja tarkisti letkun kiinnitukset ja kävin ajamassa, mutta se ei parantanut asiaa. Tämän jälkeen aloimme epäillä vikaa kaasarissa, jolloin Teemu purki ja puhdisti kaasarin kokonaan. Kävin taas ajamassa, eikä muutosta tapahtunut. Sama ongelma siis edelleen. Kokeneemmat kartingharrastajat auttoivat meitä ja epäiltiin, että Teemu olisi tehnyt jonkin virheen kaasarin huollossa. Saimme ohjeet mitä tehdä seuraavaksi, mutta myös ohjeen tehdä se sunnuntai-aamuna ja mennä nyt vaan nukkumaan. Se oli hyvä ohje. Kello oli kuitenkin jo yli kahdeksan emmekä olleet syöneet mitään. Olin aivan rättipoikki väsynyt ja hyvä kun jaksoin edes kävellä suoraan. En siis lähtenyt pyöräilemään Hyvinkäälle vaan Teemu antoi kyydin Hyvinkäälle. Samalla kävimme syömässä Supermegahampurilaiset Pirunsaarella, mikä helpotti oloa huomattavasti.

Sunnuntaina heräsin todella aikaisin, koska olimme sopineet etten nyt pyöräile paikalle vaan tulisin junalla Riihimäelle klo 7:46, josta saisin Teemulta kyydin Lavinnon radalle. Olinkin Hyvinkään asemalla ajoissa kun samaan vaunuun tuli muutama nuori jannu, jotka olivat ilmeisesti nukkuneet jossain puskassa koko yön ja vetäneet viinaa. Yksi heistä puhui pillusta koko matkan ajan lähes kaikilla siitä elimestä koskaan keksityillä nimillä. Saapuessamme Riihimäelle tämä urpo päätti herättää erään sammuneen kaljupääbodarin. Oli pakko jäädä seuraamaan saisiko jannu turpaansa, mutta valitettavasti näin ei käynyt.

Höpinät sikseen.. Olimme radalla joskus ennen puolta kahdeksaa ja tiesimme, että olisi tunti aikaa saada auto kasaan ennen katsastusta. Teemu viritteli kaasarin ohjeiden mukaan, ja käytimme moottoria muutaman kerran kunnes meille tultiin sanomaan ettei näin saisi tehdä ennen kymmentä. Kävimme sitten katsastamassa auton ja suureksi yllätykseksi se meni parin mutterin kiristyksen jälkeen läpi. Mahtavaa!
Puoli kymmeneltä kuljettajakokous, jossa ei tullut mitään isompaa uutta esille. Kymmeneltä saimme käynnistää koneen ja laitoimmekin sen heti käyntiin. Tämä vaikutti hyvältä.

Warm-up oli klo 10:45 ja pääsimme kokeilemaan toimiiko auto nyt. Suureksi yllätyksekseni vika ei kuitenkaan ollut vieläkään poistunut. Edelleen samaa hyytymistä alakierroksilla. Tulin sisään ja epäilimme, että kaasari olisi entinen ja Teemu alkoi metsästämään lainakaasaria. Hän saikin sellaisen ja vaihtoi sen autoon. Aika-ajot koittivatkin pian ja pääsin jälleen jännittynein tuntein ajamaan. Mikään ei ollut kuitenkaan parantunut ja tulin nopeasti takaisin varikolle. Ilmoitin ettei vika varmaan ole kaasarissa, koska sama vika jatkui edelleen. Päätimme hetken seisoskelun jälkeen kuitenkin yrittää muutaman kierroksen, kunnes tulin varikolle. Olin radalla turhankin pitkään, mutta väliäkös tuolla. Aika oli 39.* eli rikkinäisellä autolla ei parempaan pystynyt. Harmitus oli suuri, mutta työntäessämme autoa takaisin, meille huomautettiin löysistyneestä akselista. Voisiko vika ollakin siinä?

1-alkuerä:
Seuraavan tauon aikana Teemu sai kiristettyä akselin ja saimme auton ajoissa kisakuntoon. Jännittynein tuntein menin autoon ja ryhmityin viimeiseen lähtöruutuun. Kisaan lähdettiin lentävällä lähdöllä lähtöruudukkomuodostelmasta. Lämmittelykierroksella pääsin kokeilemaan kierroksia ja huokaisin helpotuksesta. Nyt auto taas kulkee ihan normaalisti. Varikon ohittaessani näytän peukkua Teemulle ja sitten keskityn starttiin. Vauhti oli hännillä aika pumppaavaa, vaikka se kärjessä olikin varmasti tasaista. Jalka kävi siis jarrulla etten vaan ajaisi edellä ajavan perään. Sain mielestäni hyvän reaktion lähtömerkin saatuamme, mutta myös muut saivat hyvän startin enkä noussut yhtään sijaa.

Edessäni Mikko ja Valtteri ajoivat kilpaa ja ajoin itse heidän takanaan taktisesti ohituspaikkaa hakien. Muutaman kierroksen jälkeen Valtteri yritti ohitusta, muttei onnistunut siinä. Hän sai vähän huonon ulostulon mutkasta ja pääsin kuittaamaan hänestä ohi. Tämän jälkeen aloin hiillostamaan Peltosen Mikkoa ja sainkin muutaman hyvän ohituspaikan. Hän ajoi kuitenkin virheettömästi ja hyvän kiihtyvyyden ansiosta piti sijoituksensa. Hän teki yhden virheen ajolinjassa, jolloin joutui jarrulle liian aikaisin ja osuin perään. Tuon jälkeen Valtteri oli päästä kuittaamaan sijoituksen takaisin, mutta sain kuitenkin pidettyäni itseni toiseksi viimeisenä maaliin asti.

Maalissa juhlimme suoritusta kuin voittoa. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen puhdas ja hyvä kilpailu lämmitti mieltä kovasti ja sain nyt valmistautua rauhallisin mielin seuraavaan starttiin.

2-alkuerä:
Toiseen alkuerään lähdinkin siis toiseksiviimeisestä “ruudusta” ja lämmittelykierroksen loppu oli yhtä vaikea kuin edellinenkin. Jarrulla joutui pumppaamaan ja hyvä startti olisi vähän tuuristakin kiinni. Tässä tavoitteenani oli päästä Mikon ohitse, koska finaalissa saisin tällöin paremmat asemat kilpailla nopeampien kanssa. En päässyt startissa ohi, mutta startin jälkeen aloin hakea ohitusta huomattavasti hanakammin kuin edellisessä startissa. Huomasin edelleen, että alkukiihdytyksissä en saanut kunnollista paikkaa, mutta pääsuoran lopussa vauhtia riitti enemmän ja pääsin huippunopeuksilla usein imuun ja hakemaan ohitusta. Pian pääsinkin tarpeeksi lähelle ja pääsin ohitse. En kuitenkaan ohituksen jälkeen saanut puhdasta kierrosta vaan ajoni meni sekaisin, joten Mikko pääsi kuittaamaan kiihdytyksissä takaisin edelle.

Kilpailun lopussa pääsin vielä kerran edelle ja tällä kertaa pidin sijoituksen aina varikkomutkaan asti. Tässä kuitenkin Mikko sai paremman ulostulon ja pääsi rinnalle viimeiseen täysillä ajettavaan shikaaniin. Hän painoi itsensä ajolinjalle siten, että minulla oli kolme vaihtoehtoa: Hiljentää, ajaa nurmikolle tai Mikon kylkeen. Valitsin hiljentämisen, jolloin peli meni Mikolle. Pidin tilannetta normaalina kilpailutilanteena, vaikka jälkikäteen ajateltuna voinkin todeta ettei se ehkä ihan reilu ollut. Silloin kun ajetaan kilpaa rinta rinnan, ei toiselle saa laittaa ovea kiinni. Tulkinnanvarainen tilanne, mutta jos minä en olisikaan antanut periksi ja olisin pitänyt ajolinjani, olisi kolahtanut. Silloin minä en kyllä varmasti olisi ollut tilanteessa yksin syyllinen.

Tullessamme takaisin varikolle, kättelimme luonnollisesti hyvän kilpailun seurauksena. Minulle myöskin sanottiin, että autostamme olisi irronnut vasara. Myös Mikko sanoi, että jotain sieltä lensi ja meinasi osua häneen. Tarkastin autoa ja havaitsin, että Contour kamerahan siitä oli irronnut. Onneksi se oli iskunkestävässä kotelossa ja oli säilynyt ehjänä. Valitettavasti kamera ei ollut kuitenkaan nauhoittanut mitään, koska ilmeisesti se oli ollut jotenkin huonosti kotelossa kiinni. Ehkä tärinä oli aiheuttanut siihen jotain sellaista, ettemme saaneet ehjää videoa ajosta. Harmillinen juttu sinänsä.

Finaali:
Finaalin alla tunnelma varikolla oli suorastaan sähköinen. Tuuli koveni ja katselimme kuinka komea ukkospilvi lähestyi uhkaavasti rata-aluetta. Varikolla useampi tiimi alkoi varautua sadekeliin täyttämällä renkaisiin isommat paineet. Niitä olisi helpompi tyhjätä ennen starttia kuin täydentää, joten siksi näin toimittiin. Totesimme kuitenkin juuri ennen starttia, ettei rata ehdi kastua, joten päätimme lähteä kisaan kuivan kelin säädöillä.

Kun starttasimme varikolta, autoni sammui ja muut pääsivät vähän matkan päähän. Sain ajaa ihan kunnollista vauhtia saadakseni porukan kiinni ajoissa. Kärkikuljettaja kuitenkin himmasi kierroksen lopussa sen verran paljon, että sain kuin sainkin porukan kiinni ja pääsin starttiin omalta paikalta viimeisestä rivistä. Startissa jälleen tuttua pumppailua ja taisin osuakkin edellä lähteneeseen vähän. Otin linjan ensimmäiseen mutkaan sisäpuolelta niinkuin tekivät kaikki muutkin. Katsoin samalla kun Valtteri tuli ulkokautta myöhäisellä jarrutuksella monen ohi ja samalla edessä joku pyörähti ja me kaikki sisälinjan valinneet jäimme siihen pussiin. Kesti hetkensä ennen kuin pääsimme liikkeelle ja kuittasin tilanteessa pari kuljettajaa.

Vanha “arkkiviholliseni” Mikko oli kuitenkin jälleen edessä ja päätin yrittää hänestä ohi mahdollisimman nopeasti. Pääsinkin pian pääsuoran lopussa imuun ja otin sisälinjan ensimmäiseen neulansilmaan. Tässä kävi ilmeisesti jokin virhearvio jommallakummalla, koska ohituksen seurauksena Mikko osui minuun ja pyörähti. Jälkeenpäin tilannetta analysoituani, en tehnyt tilanteessa mitään suurempaa virhettä. Olin pois ajolinjalta, koska yritin ohitusta. Kuten 2 alkuerän kohdalla sanoin, ohitustilanteissa et voi ajaa aina ihanteellisella ajolinjalla. Muut pitää huomioida ja jos joku yrittää ohitusta, et voi vain sulkea ovea vaikka mikä olisi. Näin ollen en loppujen lopuksi niele ihan täysin, että tilanne olisi ollut pelkästään minun syyni, vaikka kilpailun jälkeen nielinkin ylpeyteni ja pahoittelin tilannetta. Kesti useampi tunti ennenkuin muisti palautui sille tasolle, että pystyin analysoimaan suoritustani kunnolla. Ja loppupäätelmäni oli: normaali kilpailutilanne, jossa molemmat teki virheen. Minulla meni ajolinja pitkäksi ja Mikko ei osannut odottaa ohitustani riittävän ajoissa.

Mikosta ohi päästyäni huomasin yllätyksekseni että pysyinkin edellä ajaneen kuljettajan perässä ja itseasiassa saavutin häntä. Pääsin ihan imuun ja parin kierroksen painostuksen jälkeen pääsin myös kuittaamaan ohitse (en muista tarkemmin missä paikassa tämä tapahtui). Ohituksen jälkeen ohittamani kuljettaja alkoi hiillostamaan minua, mutta hänen kiihtyvyytensä oli lähempänä omaani eikä hän saanut kunnollista ohitusyritystä. Kilpailun puolen välin jälkeen alkoivat kierroksellaohitukset ja menin niissä aivan sekaisin. Minulle näytettiin sinistä lippua enkä oikein tiennyt kuinka monta kuljettajaa minun tulisi päästää ohitse. Päästin kaksi ohitse ja pelkäsin, että toinen heistä olisi ollut hän, jonka kanssa ajoin kilpaa.
Yritin pysyä hänen perässään, mutta en pysynyt. Lisää porukkaa tuli ohitse ja kaikki olivat kierroksella ohittajia. Rytmini sekosi ja vauhti hidastui. Teemulta tulikin ilmoitus varikkotaululla “Push”, jonka kyllä kuittasin, mutta en saanut silti oikein otetta. Samalla alkoi myös tihuttaa vettä ja parissa paikassa rata olikin hiukan liukas.

Muutama kierros ennen maalia lähtösuoran lippupisteeltä näytettiin liukkaan radan lippua, josta hämäännyin ja ajoin ekan nopean mutkan ulostulossa pitkäksi ja vähän nurmikolle (pari rengasta). Sain kuitenkin pidettyä auton hallinnan enkä menettänyt paljoa aikaa, mutta kuitenkin sen verran, että auto numero #98 pääsi ohitseni. Sillä hetkellä tajusinkin, että hemmetti sehän oli ollut edelleen takanani. Myöhäistä se oli nyt eikä vauhtini enää riittänyt saavuttamaan häntä. “Taustapeilistä” näin myös Mikon saavuttavan minua ja viimeisillä kahdella kierroksella päätinkin vain pitää auton varmasti radalla ja ajoin maaliin. Joku tuli ihan lopussa taakseni ja pidin hänet takana siinä toivossa, että hän olisi ollut samalla kierroksella, ei ollut.

Kaiken kaikkiaan siis aivan mahtava kilpailu ja erityisesti finaali oli hauskaa vääntöä. Hiukan jäi harmittamaan ensimmäisen mutkan tapahtumat, koska paremmalla pelisilmällä olisin voinut saada paljonkin paremman sijoituksen tästä kilpailusta. Myös lopun pieni pitkäksi ajo jäi harmittamaan, koska siinä menetin yhden sijoituksen. Varikolle ajettuani myös hyvää fiilistäni vähän latisti Mikon syytökset törkeästä kiilauksesta. En siinä vaiheessa lähtenyt sitä kiistämään, koska en yksinkertaisesti tilannetta muistanut. Otin siis sen nöyrästi omaan piikkiini ja nielin ylpeyteni. Kuitenkin Mikon kuvailtua tarkemmin tapahtunutta, aloin muistamaan mistä tilanteesta oli kysymys ja silloin oivalsin ettei se ihan niinkään mustavalkoinen tilanne ollut. Olin kuitenkin ehtinyt jo ottaa tilanteen omaan piikkiini, joten en siinä viitsinyt alkaa enää muutakaan väittämään. On mahdollista, että olin kuin Sergio Perez, mutta toisaalta en välttämättä. Mielestäni olin kuitenkin ihan kunnolla rinnalla eikä kyse ollut mistään sukelluksesta. Taannoin isojen poikien sarjassa taisi olla useampaan kertaan tällaisia tilanteita Hamiltonin ja Massan välillä. Ellen väärin muista, molemmat saivat varoituksen..

Kilpailun jälkeen olin odotetusti niin väsynyt etten jaksanut pyöräillä kotiin, joten menin Helsinkiin junalla. Oli siis suorastaan ylimielistä ajatella, että jaksaisin tehdä normaalit pyörätreenit tällaisen jälkeen. Toisaalta en ollut aiemmin ollut tällaisessa tapahtumassa enkä siten tiennyt mitä odottaa. Nyt olen yhtä kokemusta rikkaampi ja fiilis on aivan mahtava!

Erästä kilpakumppania siteeraten: kiitos, ja anteeksi!